Kuvallinen kulttuuriperintö

Kulttuuriperintö näkyy kaikkialla
Kulttuuriperintöä on kaikkialla ympärillämme. Se kertoo ihmisten elämästä eri aikoina ja antaa mahdollisuuden oppia tuntemaan sekä omaa että muiden yhteisöjen kulttuureja. Kuvat ja kuvallinen materiaali ovat olennainen osa kulttuuriperintöämme ja yhteiskunnan muistia. Valokuvien avulla voidaan dokumentoida yhteiskuntaa jälkipolville sekä tutkimusta varten. Valokuvien pysyvästä säilytyksestä huolehtivat museoiden ohella muun muassa kuva-arkistot. Ne toimivat joko itsenäisesti tai osana suurempaa organisaatiota ja säilyttävät monentyyppistä aineistoa valokuvista mainoskuviin.

Ilmiökeskeistä dokumentointia
Museot ja arkistot eivät pelkästään kerää vanhaa tavaraa, vaan myös dokumentoivat oman alansa nykypäivää ja menneisyyttä. Ne pyrkivät määrittelemään kiinnostavia ilmiöitä, joita dokumentoidaan erilaisin tavoin. Kuva-arkistoissa suosittu tapa on dokumenttikuvaus, jossa kuvataan ennalta määriteltyä ilmiötä tai asiaa.

Valokuvien merkitys menneisyyden dokumentoinnille on tunnustettu jo vuosisatoja, mutta niiden arvo nähtiin pitkään lähinnä kuvituksena eikä niiden sisältämänä informaationa. Kuvia valittiin myös laadun ja taiteellisuuden mukaan, kun taas nykyään arvostetaan amatöörikuvia, jotka saattavat tarjota paljon enemmän tietoa kulttuuriperinnöstämme ja tavallisesta arjesta. Ilman aineistoa yksityisiltä ihmisiltä kuva yhteiskunnastamme jäisi vajaaksi.

Vintage photo of young lady

Yhteistyötä ja hankintaa
Ruotsissa on jo vuosikymmenten ajan tartuttu ilmiöiden dokumentointiin. Samdok-organisaatio perustuu ajatukselle, että museoiden ja arkistojen tulee yhdessä harjoittaa laaja-alaista ja laadukasta nykyajan tallennusta voidakseen välittää syvällistä tietoa yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä. Samdok jakaantuu kahdeksaan työryhmään, jossa kukin päättää mitä aihealuetta dokumentoidaan.

Suomalaisissa museoissa ja arkistoissa on toteutettu joitakin keräysprojekteja. Muun muassa helsinkiläinen Albumit auki -hanke, jonka tavoitteena oli kerätä valokuvia Helsingistä ja helsinkiläisten elämästä.

Laajempaa yhteistyötoimintaa on ollut myös museoilla, arkistoilla ja kirjastoilla. On lanseerattu muun muassa erilaisia digitointiprojekteja, joissa aineistoa on kerätty yhteen ja pyritty jakamaan kattavasti yhden palvelun kautta.

Ihmiset keskiössä
Maailmassa ei koskaan ole ollut niin paljoa kuva-materiaalia kuin nyt. Kännykkäkameroiden ja digikameroiden aikana aineiston määrä on valtava. Suuri osa siitä leijuu bittiavaruudessa, oli paikka sitten sosiaalisen median palvelu tai kätevä vaihtoehto: webhotelli. Osa tuhoutuu ja osa säilyy. Tämän päivän elämää määrittää nopeus.

Mikä tässä aineistossa sitten on tärkeää? Miten meidän tulisi vaalia tämän päivän elämäämme, huomisen kulttuuriperintöämme? Tärkeää olisi tunnistaa materiaalin kirjoa ja taata, että saisimme tallennettua kattavasti kaikkia ilmiöitä ja arkista elämää museoiden ja arkistojen toimesta. Tällöin tärkeä rooli on yhteistyöllä ja suunnitelmallisella toiminnalla.

Monet museot ja kuva-arkistot digitoivat vanhaa kuva-aineistoa ja pykivät säilyttämään sitä. Emme kuitenkaan saa unohtaa myöskään, mitä tapahtuu nyt. Myös nykyhetken tallentaminen ja dokumentointi tulisi nähdä tärkeänä toimintona ja siinä on laajojen yhteistöiden mahdollisuus.